Ratsastusnäytöt, check!

Ja taas, piiitkän tauon jälkeen aika päivittää. Mitään kummallista Mullen elämässä ei ole tapahtunut, vähitellen edetään eteenpäin ja luottamus näkyy päivä päivältä enemmän. Koulun puolella taas onkin sentään jotain tapahtunut, siitä mä tänään oonkin kertomassa.

Ammatilliset aineet alkaa siis mulla olla pääosin pulkassa - pari teorian puolen ainetta on vielä meillä vähän kesken, muuten siis käytännöt yms suoritettu työssäoppia lukuunottamatta. Tässä alkaa vähitellen tajuta sen, miten pitkä matka tässä onkin kuljettu. 3 viikkoa sitten tehtiin estenäytöistä ensimmäinen, rata1, ja eilen tehtiinkin estenäyttöjen loppukoe, rata2. Molemmat näytöt tein hevosella nimeltä Lolita W, oikeen kipakka ja näpsäkkä tapaus. Vauhtia riitti ja kivaa oli, kirsikkana kakun päällä molemmista näytöistä kiitettävästi kolmonen!

Ennen näyttöjen suorittamista meidän koko porukka vähän jännitti niitä, eikä innokkuutta ois ehkä ollut ihan niin paljon kuin suotavaa olisi - onneks mulla tää hevonen on sen verran innokas, että koko touhusta tuli niiiin hauskaa. Nyt tekis mieli vaan mennä noita uudestaan ja uudestaan, nostaa korkeutta ja tehdä lisää.. Mut eipä tää ratsastus onneks tähän jää, vaikka näytöt sen puolelta onkin tehty!

...

Jos vaikka pikaisen päivityksen aika. Ensimmäisenä, pahoittelut blogin ulkoasusta, se ei tällä hetkellä edustava ole, mutta mun silmissä parempi kuin se, että bannerissa on vielä mun entinen rakas. Vähitellen kun aktivoidun tähän hommaan enemmän, varmastikin ulkoasu tulee kokonaan muokattua enemmän silmää miellyttäväksi, nyt tökkii kohta, jos toinenkin (etenkin banneri, pahoittelut siitä...). 

Vähitellen ollaan Mullen kanssa edistytty, alettu toisiimme luottamaan ja saatu tuloksia jonkun verran aikaan. Vekkuli tapaus tää näyttäis olevan, ja tietysti vähän hallaa tekee se, että mä opiskelen Harjussa ja näin ollen käsittelen vaan viikonloppuisin tätä tapausta, mutta onneks äiti hoitaa. Vähitellen hyvä tulee, uskomattoman miellyttävä pieni hevonen tää joka tapauksessa on!

Ratsastuskuvia ei vieläkään olla saatu aikaseksi, eikä oikeestaan mitään muitakaan.. Noh, ehkä vähitellen. Seuraavaan kertaan!

Kuvaterveiset Mullelta

Uusi tuttavuus siis lähettää terveisiä. Mitään kummallisempaa ei oo tän herran kanssa tapahtunut tässä viime aikoina, mut pakko todeta et kyllä se on täyspäinen otus! Niin pellossa elänyt, eikä autot ja maisemanvaihdokset (siis ensimmäisiä kertoja ollaan maastakäsin oltu maastossa) ole mikään ongelma, vaan herra ottaa kaiken niin rauhassa kun vaan joku voi ottaa. Upea tapaus, mielenkiintoista nähdä et mitä tästä oikein tulee..! Toivottavasti vähitellen saatais ratsastuskuvia, vähän vaihtelua..

Vuosi mennyt, seuraava edessä

Vuosi 2015 alkaa olla vähitellen lopuillaan. Niin paljon kuin takana onkin, on siis aika suunnata jälleen katsetta pidemmälle eteenpäin. Lyhyesti tiivistettynä tän vuoden aikana on tapahtunut ehkä enemmän, kuin mitä mun elämässä aikaisempina vuosina on ehtinytkään tapahtua. Hevostelun puolelta elämä on täydellisen erilaista. Elokuussa äitini hevonen, Moppe, lopetettiin yllättävän sairauden ilmetessä ja lokakuussa poni lähti Mopen jalanjälkiä seuraamaan. Kovin kauaa ei kuitenkaan ilman hevosta maltettu olla, ja nyt tallissa seisoo tosiaan eestiläinen projekti, josta lisää voit lukea sen omalta sivulta! 

Jotta blogi ei jää ihan täysin ilman elämää, ajattelin pistää pienen kuvapostauksen tähän väliin - todennäköisesti tämän jälkeen palaillaan vasta seuraavana vuonna, riippuen, saadaanko tuosta eestiläisestä jotain matskua tänne blogin puolelle.. ;)

Onnistuminen - mua ei mikään "pelottanut" niin paljoa, kuin hyppääminen maastossa, pelkällä oliivilla.. :D

Tästä mä voisin teettää vaikka taulun.. Rakas.

Rauha - jotenkin tästä kuvasta huokuu se levollisuus, mikä ponissa oli.

Ystävyys - kuvassa siis äitini, ja Moppe..

Keskittyminen

Luottamus - mun epäilevä poni kiltisti sillan yli..

Vauhti 1

Vauhti 2

Onnellisuus - niin omalla naamalla, kuin ponin silmissä

Tyytyväisyys - lenkin jälkeen on helppo olla onnellinen.

Näitä mä en oo tainnut aiemmin julkasta. Ekoja kuvia, mitä musta
tän ponin selässä on. Huvittavaa, lähinnä..

Samaa kastia äskösen kanssa..

1..

2.. Mitenköhän tähänkin päädyttiin?

Ai mitenniin mulla on huumorintajunen poni?

Mitäs tässä sanomaan.. 10cm ilmassa?

"En mä mitään tehny"

Ei lisättävää..

"I had a dream of us - we were one"

Tässä kuvassa vaan näkyy mun silmiin liian hyvin mun onnellisuus ponin kanssa. Kun se pieni tunki päänsä syliin, kun se jallitti mua ihan 6-0, kun mun teki mieli lopettaa koko harrastus, mut silti siinä on aina jotain mistä pitää kiinni. Ja tää poni on ollut tähän asti se mistä pitää kiinni, enkä mä päästä irti vieläkään.

Uusi päätähti...?

Facebookin päivityksestä kopioiden, miten tässä nyt näin kävi? Meillä taitaa nyt seisoa tallissa voikko eestiläinen, suht nuori projekti. Sataprosenttista varmuutta kaverin jäännistä ei aivan vielä ole, mutta kovat odotukset asian suhteen on. Saa nähdä, miten tässä käy.. toivottavasti hyvin, niin blogikin voisi saada uuden alun.. ;)

Lepää rauhassa, rakas..

"On tullut aika pois se antaa,

jota niin paljon rakastaa"

https://www.youtube.com/watch?v=4-nGesQUfhs

Blogin jatkosta en vielä tiedä tarkemmin. Päätähti on lähtenyt vihreämmille laitumille, mutta ei tämä hevostelu tähän pääty - katsellaan, miten tämän käy.

Ralliponi näyttää!

Tänään päästiinkin vähän rallittelemaan mun vanhuksen kanssa! Ensin käytiin yhdellä pikkutiellä pellon vieressä ottamassa kunnon laukat (alkuverkkojen jälkeen tietysti), mistä saatiinkin pari kuvaa. Tien viereisellä pellolla oli just traktori kyntämässä, ja vaikka poni onkin maastovarma eikä sitä hetkauta suuremmatkaan koneet, oli jännitystä nyt sopivasti ilmassa. Puoleen väliin laukkapätkää poni tuli suhteellisen rauhallisessa laukassa ja aavistuksen "väisti" traktorista poispäin, mutta tosiaan siinä puolessa välissä totes että "hähää, mä juoksenki traktorin ohi!".. :D Ratsastajana vaan tiukasti ohjista kiinni, pohje kiinni ja pylly ylös, nyt mennään eikä meinata.. Kieltämättä vauhti vähän ehti jo tällä kertaa hirvittää, mutta hengissä selvittiin!

Tästä jatkettiinkin sitten meidän "estemontuille", missä siis on muutama kaatunut puunrunko ja pari "estettäkin" sinne on koottu - siis puukasoja. Tää on ehdottomasti kokonaisena paikkana ponin suosikki, se saa mennä kovaa ja korkeelta, jossain muualla kun kentällä! Otettiin muutama hyppy ja sit lähdettiinkin jo takasin tallille hyvien loppuverryttelyjen kautta. 

 

Mitä huominen ottaa, antaa,
sitä tänään vielä et voi kantaa.
Eikä ne murheet meihin yllä.