I adore you

Blogin pariin taas, nyt kun syyslomalla on vähän aikaa, intoa ja materiaalia, mitä blogiin laittaa. Mulla siis alkoi loma perjantaina, ja ks. loma päättyy ensi viikon sunnuntaihin. Jollain tavalla ihan sika outoa olla niin kauan pois koululta, etenkin niiden ihmisten seurasta kenen kanssa siellä aikaa viettää enemmänkin. Toisaalta kyllä kiva saada lomaakin jonkun verran, eipähän tarvitse stressata siitä että millä tunnilla pitää olla ja millä ei. Viime viikot oon tosiaan ollut ihan vaan lukiossa, mikä tarkottaa sitä ettei päivät liian täysiksi pääse muodostumaan. Loman jälkeen oiskin sit tarkotus täyttää tyhjät aukot ammatillisen puolen aineilla. 

Ponin kanssa ollaan pitäydytty nyt keskimäärin maastossa, vaikka tuolla alkaakin iltaisin olla vähän pimeempää. Perjantaina käytiin ihan lyhyt lenkki pellolla ilman satulaa, ja kotiin päin tultiin kyllä aikamoista hyppypomppuloikkaa.. :D Lauantaina mentiin kans ihan illasta, mut tällä kertaa satulan kanssa ja aavistuksen pidempi lenkki ja ai että, poni nautti kun sai mennä kovempaa. Se on vaan niin hieno.. Tänään sitten käytiin jo päivästä tallilla ja päätettiin napata muutama kuva mukaan, ja näin ollen puin ponille pitkästä aikaa länkkävehkeet päälle. Vaikka sitä alkuun miettikin että hetkinen, miten nää nyt puettiin niin eipä siinä kymmentä minuuttia kauempaa mennyt, kun ponilla olikin jo kaikki varusteet näppärästi päällä - ja vielä ihan oikein.

Alkuun käytiin vähän ihmettelemässä menoa puomien kanssa. Meillä oli siis ihan normaalit ravipuomit, joita tultiin sitten käynnissä ja ravissa, neliö jossa sitten tehtiin spinin kaltaista liikettä, L:n muotoinen peruutuskuja sekä pari puomia ihan vaan niin, että tehtiin side passia niiden yli. Oon niin ylpee mun pienestä ponista, miten hyvin se muistaa ja tekee asiat, mitkä ei kuitenkaan ole sille niin tuttuja ja rutiinina tehtyjä. Alkuun oli kyllä vähän ihmettelemistä, mutta jo toisella kerralla kaikkien tehtävien kanssa kaikki onnistui moitteettomasti, vaikka toki on aina parantamisen varaa!

Puomeilta jatkettiinkin sitten sillalle (toisella puolella kenttää, super pitkä matka). Tässä vaiheessa poni rupes tympääntymään ja näytti nätisti mutta selvästi ettei enää jaksa tätä kentällä sähellystä, ja koitti joka kerralla kentän "portin" kohdalla lähteä takasin tallille. Pari kertaa myöskin astuttiin sillasta ohi "lälläslää en tee, mee yksinäs"- motivaatio huipussaan kun oli. Pari kertaa mentiin sit silta onnistuneesti ja siitä jatkettiin pellolle piristämään ponin päivää.

Pellolla otettiin tosiaan muutamat laukkapätkät, ja niistähän poni sit viimein innostui! Mitä sitä turhaan sen mielestä kentällä vääntämään, kun voi tehdä paljon mielekkäämpää hommaa muualla. Lähtökohtasesti ponilla ei mitään oo työntekoa vastaan, mut sen vaan pitää olla sille mielekästä. Ja ai että, mitä ravia poni väläytteli tuolla laukkapätkien seassa..rakastan!

Katsellaan taas, toivottavasti kuvamatskua jossain välissä viikkoa taas tulossa!