Kuvaterveiset Mullelta

Uusi tuttavuus siis lähettää terveisiä. Mitään kummallisempaa ei oo tän herran kanssa tapahtunut tässä viime aikoina, mut pakko todeta et kyllä se on täyspäinen otus! Niin pellossa elänyt, eikä autot ja maisemanvaihdokset (siis ensimmäisiä kertoja ollaan maastakäsin oltu maastossa) ole mikään ongelma, vaan herra ottaa kaiken niin rauhassa kun vaan joku voi ottaa. Upea tapaus, mielenkiintoista nähdä et mitä tästä oikein tulee..! Toivottavasti vähitellen saatais ratsastuskuvia, vähän vaihtelua..

Vuosi mennyt, seuraava edessä

Vuosi 2015 alkaa olla vähitellen lopuillaan. Niin paljon kuin takana onkin, on siis aika suunnata jälleen katsetta pidemmälle eteenpäin. Lyhyesti tiivistettynä tän vuoden aikana on tapahtunut ehkä enemmän, kuin mitä mun elämässä aikaisempina vuosina on ehtinytkään tapahtua. Hevostelun puolelta elämä on täydellisen erilaista. Elokuussa äitini hevonen, Moppe, lopetettiin yllättävän sairauden ilmetessä ja lokakuussa poni lähti Mopen jalanjälkiä seuraamaan. Kovin kauaa ei kuitenkaan ilman hevosta maltettu olla, ja nyt tallissa seisoo tosiaan eestiläinen projekti, josta lisää voit lukea sen omalta sivulta! 

Jotta blogi ei jää ihan täysin ilman elämää, ajattelin pistää pienen kuvapostauksen tähän väliin - todennäköisesti tämän jälkeen palaillaan vasta seuraavana vuonna, riippuen, saadaanko tuosta eestiläisestä jotain matskua tänne blogin puolelle.. ;)

Onnistuminen - mua ei mikään "pelottanut" niin paljoa, kuin hyppääminen maastossa, pelkällä oliivilla.. :D

Tästä mä voisin teettää vaikka taulun.. Rakas.

Rauha - jotenkin tästä kuvasta huokuu se levollisuus, mikä ponissa oli.

Ystävyys - kuvassa siis äitini, ja Moppe..

Keskittyminen

Luottamus - mun epäilevä poni kiltisti sillan yli..

Vauhti 1

Vauhti 2

Onnellisuus - niin omalla naamalla, kuin ponin silmissä

Tyytyväisyys - lenkin jälkeen on helppo olla onnellinen.

Näitä mä en oo tainnut aiemmin julkasta. Ekoja kuvia, mitä musta
tän ponin selässä on. Huvittavaa, lähinnä..

Samaa kastia äskösen kanssa..

1..

2.. Mitenköhän tähänkin päädyttiin?

Ai mitenniin mulla on huumorintajunen poni?

Mitäs tässä sanomaan.. 10cm ilmassa?

"En mä mitään tehny"

Ei lisättävää..

"I had a dream of us - we were one"

Tässä kuvassa vaan näkyy mun silmiin liian hyvin mun onnellisuus ponin kanssa. Kun se pieni tunki päänsä syliin, kun se jallitti mua ihan 6-0, kun mun teki mieli lopettaa koko harrastus, mut silti siinä on aina jotain mistä pitää kiinni. Ja tää poni on ollut tähän asti se mistä pitää kiinni, enkä mä päästä irti vieläkään.

Uusi päätähti...?

Facebookin päivityksestä kopioiden, miten tässä nyt näin kävi? Meillä taitaa nyt seisoa tallissa voikko eestiläinen, suht nuori projekti. Sataprosenttista varmuutta kaverin jäännistä ei aivan vielä ole, mutta kovat odotukset asian suhteen on. Saa nähdä, miten tässä käy.. toivottavasti hyvin, niin blogikin voisi saada uuden alun.. ;)