keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kuvaterveiset Mullelta



Uusi tuttavuus siis lähettää terveisiä. Mitään kummallisempaa ei oo tän herran kanssa tapahtunut tässä viime aikoina, mut pakko todeta et kyllä se on täyspäinen otus! Niin pellossa elänyt, eikä autot ja maisemanvaihdokset (siis ensimmäisiä kertoja ollaan maastakäsin oltu maastossa) ole mikään ongelma, vaan herra ottaa kaiken niin rauhassa kun vaan joku voi ottaa. Upea tapaus, mielenkiintoista nähdä et mitä tästä oikein tulee..! Toivottavasti vähitellen saatais ratsastuskuvia, vähän vaihtelua..





maanantai 21. joulukuuta 2015

Vuosi mennyt, seuraava edessä

Vuosi 2015 alkaa olla vähitellen lopuillaan. Niin paljon kuin takana onkin, on siis aika suunnata jälleen katsetta pidemmälle eteenpäin. Lyhyesti tiivistettynä tän vuoden aikana on tapahtunut ehkä enemmän, kuin mitä mun elämässä aikaisempina vuosina on ehtinytkään tapahtua. Hevostelun puolelta elämä on täydellisen erilaista. Elokuussa äitini hevonen, Moppe, lopetettiin yllättävän sairauden ilmetessä ja lokakuussa poni lähti Mopen jalanjälkiä seuraamaan. Kovin kauaa ei kuitenkaan ilman hevosta maltettu olla, ja nyt tallissa seisoo tosiaan eestiläinen projekti, josta lisää voit lukea sen omalta sivulta! 

Jotta blogi ei jää ihan täysin ilman elämää, ajattelin pistää pienen kuvapostauksen tähän väliin - todennäköisesti tämän jälkeen palaillaan vasta seuraavana vuonna, riippuen, saadaanko tuosta eestiläisestä jotain matskua tänne blogin puolelle.. ;)

Onnistuminen - mua ei mikään "pelottanut" niin paljoa, kuin hyppääminen maastossa, pelkällä oliivilla.. :D

Tästä mä voisin teettää vaikka taulun.. Rakas.

Rauha - jotenkin tästä kuvasta huokuu se levollisuus, mikä ponissa oli.

Ystävyys - kuvassa siis äitini, ja Moppe..

Keskittyminen

Luottamus - mun epäilevä poni kiltisti sillan yli..

Vauhti 1

Vauhti 2

Onnellisuus - niin omalla naamalla, kuin ponin silmissä

Tyytyväisyys - lenkin jälkeen on helppo olla onnellinen.

Näitä mä en oo tainnut aiemmin julkasta. Ekoja kuvia, mitä musta
tän ponin selässä on. Huvittavaa, lähinnä..

Samaa kastia äskösen kanssa..

1..

2.. Mitenköhän tähänkin päädyttiin?

Ai mitenniin mulla on huumorintajunen poni?


Mitäs tässä sanomaan.. 10cm ilmassa?

"En mä mitään tehny"

Ei lisättävää..

"I had a dream of us - we were one"

Tässä kuvassa vaan näkyy mun silmiin liian hyvin mun onnellisuus ponin kanssa. Kun se pieni tunki päänsä syliin, kun se jallitti mua ihan 6-0, kun mun teki mieli lopettaa koko harrastus, mut silti siinä on aina jotain mistä pitää kiinni. Ja tää poni on ollut tähän asti se mistä pitää kiinni, enkä mä päästä irti vieläkään.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Uusi päätähti...?

Facebookin päivityksestä kopioiden, miten tässä nyt näin kävi? Meillä taitaa nyt seisoa tallissa voikko eestiläinen, suht nuori projekti. Sataprosenttista varmuutta kaverin jäännistä ei aivan vielä ole, mutta kovat odotukset asian suhteen on. Saa nähdä, miten tässä käy.. toivottavasti hyvin, niin blogikin voisi saada uuden alun.. ;)


torstai 22. lokakuuta 2015

Lepää rauhassa, rakas..

"On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa"


https://www.youtube.com/watch?v=4-nGesQUfhs

Blogin jatkosta en vielä tiedä tarkemmin. Päätähti on lähtenyt vihreämmille laitumille, mutta ei tämä hevostelu tähän pääty - katsellaan, miten tämän käy.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Ralliponi näyttää!

Tänään päästiinkin vähän rallittelemaan mun vanhuksen kanssa! Ensin käytiin yhdellä pikkutiellä pellon vieressä ottamassa kunnon laukat (alkuverkkojen jälkeen tietysti), mistä saatiinkin pari kuvaa. Tien viereisellä pellolla oli just traktori kyntämässä, ja vaikka poni onkin maastovarma eikä sitä hetkauta suuremmatkaan koneet, oli jännitystä nyt sopivasti ilmassa. Puoleen väliin laukkapätkää poni tuli suhteellisen rauhallisessa laukassa ja aavistuksen "väisti" traktorista poispäin, mutta tosiaan siinä puolessa välissä totes että "hähää, mä juoksenki traktorin ohi!".. :D Ratsastajana vaan tiukasti ohjista kiinni, pohje kiinni ja pylly ylös, nyt mennään eikä meinata.. Kieltämättä vauhti vähän ehti jo tällä kertaa hirvittää, mutta hengissä selvittiin!






Tästä jatkettiinkin sitten meidän "estemontuille", missä siis on muutama kaatunut puunrunko ja pari "estettäkin" sinne on koottu - siis puukasoja. Tää on ehdottomasti kokonaisena paikkana ponin suosikki, se saa mennä kovaa ja korkeelta, jossain muualla kun kentällä! Otettiin muutama hyppy ja sit lähdettiinkin jo takasin tallille hyvien loppuverryttelyjen kautta. 

 




Mitä huominen ottaa, antaa,
sitä tänään vielä et voi kantaa.
Eikä ne murheet meihin yllä.

maanantai 19. lokakuuta 2015

I adore you

Blogin pariin taas, nyt kun syyslomalla on vähän aikaa, intoa ja materiaalia, mitä blogiin laittaa. Mulla siis alkoi loma perjantaina, ja ks. loma päättyy ensi viikon sunnuntaihin. Jollain tavalla ihan sika outoa olla niin kauan pois koululta, etenkin niiden ihmisten seurasta kenen kanssa siellä aikaa viettää enemmänkin. Toisaalta kyllä kiva saada lomaakin jonkun verran, eipähän tarvitse stressata siitä että millä tunnilla pitää olla ja millä ei. Viime viikot oon tosiaan ollut ihan vaan lukiossa, mikä tarkottaa sitä ettei päivät liian täysiksi pääse muodostumaan. Loman jälkeen oiskin sit tarkotus täyttää tyhjät aukot ammatillisen puolen aineilla. 

Ponin kanssa ollaan pitäydytty nyt keskimäärin maastossa, vaikka tuolla alkaakin iltaisin olla vähän pimeempää. Perjantaina käytiin ihan lyhyt lenkki pellolla ilman satulaa, ja kotiin päin tultiin kyllä aikamoista hyppypomppuloikkaa.. :D Lauantaina mentiin kans ihan illasta, mut tällä kertaa satulan kanssa ja aavistuksen pidempi lenkki ja ai että, poni nautti kun sai mennä kovempaa. Se on vaan niin hieno.. Tänään sitten käytiin jo päivästä tallilla ja päätettiin napata muutama kuva mukaan, ja näin ollen puin ponille pitkästä aikaa länkkävehkeet päälle. Vaikka sitä alkuun miettikin että hetkinen, miten nää nyt puettiin niin eipä siinä kymmentä minuuttia kauempaa mennyt, kun ponilla olikin jo kaikki varusteet näppärästi päällä - ja vielä ihan oikein.




Alkuun käytiin vähän ihmettelemässä menoa puomien kanssa. Meillä oli siis ihan normaalit ravipuomit, joita tultiin sitten käynnissä ja ravissa, neliö jossa sitten tehtiin spinin kaltaista liikettä, L:n muotoinen peruutuskuja sekä pari puomia ihan vaan niin, että tehtiin side passia niiden yli. Oon niin ylpee mun pienestä ponista, miten hyvin se muistaa ja tekee asiat, mitkä ei kuitenkaan ole sille niin tuttuja ja rutiinina tehtyjä. Alkuun oli kyllä vähän ihmettelemistä, mutta jo toisella kerralla kaikkien tehtävien kanssa kaikki onnistui moitteettomasti, vaikka toki on aina parantamisen varaa!



Puomeilta jatkettiinkin sitten sillalle (toisella puolella kenttää, super pitkä matka). Tässä vaiheessa poni rupes tympääntymään ja näytti nätisti mutta selvästi ettei enää jaksa tätä kentällä sähellystä, ja koitti joka kerralla kentän "portin" kohdalla lähteä takasin tallille. Pari kertaa myöskin astuttiin sillasta ohi "lälläslää en tee, mee yksinäs"- motivaatio huipussaan kun oli. Pari kertaa mentiin sit silta onnistuneesti ja siitä jatkettiin pellolle piristämään ponin päivää.

Pellolla otettiin tosiaan muutamat laukkapätkät, ja niistähän poni sit viimein innostui! Mitä sitä turhaan sen mielestä kentällä vääntämään, kun voi tehdä paljon mielekkäämpää hommaa muualla. Lähtökohtasesti ponilla ei mitään oo työntekoa vastaan, mut sen vaan pitää olla sille mielekästä. Ja ai että, mitä ravia poni väläytteli tuolla laukkapätkien seassa..rakastan!



Katsellaan taas, toivottavasti kuvamatskua jossain välissä viikkoa taas tulossa!

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

She could be tired but she knows what she's doing

Tällä viikolla eksyttiin Krigon kanssa kouluaitojen sisäpuolelle - saatiin suoritettua ammattinäytöistä K.N. Specialin koulurata, arvosanalla H2. Ite oon tähän äärimmäisen tyytyväinen, vaikka Krigo olisikin voinut radalla olla parempi (lue: oma keskittyminen olisi voinut olla parempi), oli se verkassa niin mahtava, ettei tähän päivään voi olla kuin tyytyväinen. Radalla kun oisin saanut ite pidettyä sisäpohkeen paremmin läpi ja pohkeet siirtymisissä kiinni, olis radasta tottakai tullut vielä parempi, mutta näillä mennään todella tyytyväisenä.

Nyt onkin asia niin, että Harjussa mulla alkaa lukiojakso, jonka aikana mulla kuitenkin on sattuneista syistä hyppytunteja, ja näin ollen saan poikkeuksellisesti suorittaa myös ammatillisia aineita saman jakson aikana. Tarkoitus ois päästä hyppäämään mahdollisesti rata 1, ja tekemään ohjausharjoituksia ja kyseisen aineen näyttö. Katsoo nyt, minne tie vie. Nyt mulla on onneks pitkä viikonloppu edessä, tosin sairastaessa se menee - flunssa ei oo maailman mukavin asia, kun on viikonlopun tallihommissa ja keskiviikkoon saakka ratsastaa ja suorittaa näyttöä. No, tästäkin hyvin selvittiin.


perjantai 25. syyskuuta 2015

Pientä päivitystä!

Vihdoin ja viimein blogin pariin ja pienimuotoinen päivityspostaus, jos tästä nyt innostuisi enemmänkin postailemaan ajan riittäessä paremmin, ja motivaation tultua takaisin. Poni viettää leppoisia eläkepäiviä liikkuen kuitenkin joka päivä ja suhteellisen reippaastikin (eihän siitäkään kauaa ole, kun se mut taas lennätti alas selästä..) kun taas itse oon Harjussa ja vien siellä itteäni opiskeluiden ohella eteenpäin. Viikoilla on aina kova ikävä ponia, vaikka kuinka mukavaa opiskelu itsessään olisikin. 

Yksi huono asia tässä blogin tauon aikana onkin tapahtunut. Äitini hevonen, Masondo, eli tutummin Moppe, jouduttiin lopettamaan elokuussa. Hevonen lopetettiin kotipihalle, eikä se ehtinyt kärsiä, mutta ikävä on kova. Olihan sekin kuitenkin mulla Harjussa mukana jonkun aikaa.. Mutta näitä sattuu ja eteenpäin mennään.



Poni pärjäilee hyvin ilman parasta kaveriaankin, vaikka siitäkin huomasi ekojen viikkojen aikana, että se odotti milloin toinen tulee takaisin. Tällä hetkellä Poni siis laiduntaa kahden muun vanhuksen kanssa, ja on äärimmäisen tyytyväinen elämäänsä, jossa sitten maastoillen tehdään selästä käsin liikutukset ja Poni saa elää ja tehdä suhteellisen vapaasti asioita, joita se rakastaa.




Harjussa meillä on nyt ollut jakso, jonka aikana tehdään tallia ja ratsastetaan. Itse oon tykästynyt ruunaan nimeltä Krigo, jonka suvussa yli puolet on täykkäriä, minkä kyllä hevosesta huomaa. Koulupainoitteinen herra nykyisin kyseessä, ja ai että se on hieno kun sen saa toimimaan ja kantamaan itsensä rehellisesti ja hyvin. Viime viikon perjantaina kävin sen kanssa Jepa Idmanin valmennuksessa, josta pari kuvaa alla. Krigon kuvat napannut Jenna Bogel.  





Ei tästä tällä kerralla enempää, nyt voisi toivoa että kuvamatskua saa ja mun motivaatio pysyisi korkeella (kiitos tästä kuuluu kyllä Krigolle..) jotta postauksia saataisiin enemmän aikaan. Ensi kertaan!