Kuvailu ft. Reeta&Hanna

Nyt pakko tähän alkuun laittaa, että tää tapahtu viime viikolla, mutta vasta nyt saan postauksen julkaistua niin en lähde muokkaamaan kirjoitusta.

Käytiin tänään vähän kuvailemassa Hannan ja Reetan kanssa. Mä en nyt jaksa kovin paljoa tästä muuten kertoa, mitään erityistä ei meinaan tänään tapahtunut. Käytiin kattomassa vielä Hannan ja Lauran kanssa Frozen täällä meidän kerhotiloissa, muuta ei tehty kun loikoiltiin sohvalla. Tiistaina oltiin pistetty uima-allas meidän takapihalle, laskettu että meidän uiminen veis vähemmän vettä kuin suihkussa käynti ja saatiin siitä lähes sääntörikkomukset :D Onneksi oikeasti me saatiin sääntörikkomus ''korvattua'' pesemällä meidän asuntolan ikkunat, mutta niin.. Nyt kuvia loppuun, have fun!

Hansu!

Dreaming is believing

and I believe in you! Unelman ratsastus oli tänään tosiaan vuorossa, ja ai että mä olen ylpeä siitä! Alkuun tamma oli ehkä vähän jäykän oloinen ja kesti hetken, ennen kuin sain taas kunnon tuntuman Unskiin ja sitä kautta hevoseen rentoutta ja pyöreyttä itseni selässä rentouduttua. Tässä siis näkee haittapuolet siitä, ettei hevonen ole oma - vaikka ratsastajat pitäisivät kuinka samanlaisista hevosista ja ratsastaisivat samalla tyylillä, on silti jokaisella vähän erilaiset avut ja näin välillä kestää hetki saada hevonen ''takaisin'' omille avuille. Unelman nöyrästä luonteesta on tässä vaiheessa todella paljon hyötyä, eikä meillä tänäänkään mennyt kauaa yhteisen sävelen löytämisessä.

Tehtiin ensin paljon ravissa ja käynnissä avoja, väistöjä ja muita taivutteluja, siirtymisiä unohtamatta. Käynnissä Unski toimi erinomaisesti ja ravissa saatiin muutaman toiston jälkeen todella kivoja, pidempiäkin pätkiä. Unski oli sen verran hyvä, että päätettiin tänään ottaa vähän laukkaakin (nostot molempiin suuntiin). Unelmallahan ei todellakaan ole laukattu kuin muistaakseni kolme kertaa, joten tämä osuus on hevosesta vielä hyvinkin raaka, mutta ainakin tänään laukka toimi erittäin hyvin! Hevosesta tulee vielä kyllä oikein hieno, kun työstetään. Tätäkin lausetta varmaan on blogissakin useammin esiintynyt, mutta en vain pääse yli siitä miten Unski aina yllättää positiivisesti! Antaa kuitenkin kuvien puhua puolestaan.

Nyt kotona ollessahan olen ratsastanut ponillakin joka päivä, mutta näistä me ei olla valitettavasti saatu kuvia kuvaajaan puuttuessa. Lähinnä ollaan pysytty ponin kanssa pelhamien avulla pellolla ja poni onkin ollut erityisen kiltti (ehkä aavistuksen hitaamman puoleinenkin). Voi olla että vielä joltain päivältä saataisiin ponistakin matskua, mutta siihen asti varmaan melkoista hiljaiseloa blogin puolella, see you!

Ponin plussat ja miinukset!

Kyllä vain, sain ajatuksen Laepin blogista mutta väliäkö tuolla, nyt siis vähän erilainen postaus luvassa! Aloitetaan miinuksista ja lopetetaan plussaan, niin kaikille jää ponista hyvä maku suuhun.. (:

- Itsepäisyys/kovapäisyys! Joskus ponilla on todella itsepäisiä päiviä, jolloin sen ratsastaminen + muu hoito voi olla liiankin vaikeaa. Lähinnä tässä nyt tarkoitan niitä päiviä, kun ponia ei kiinnosta yhtään ja ratsastus päättyy joko laiskuuteen tai mun lentämiseen alas. Ja jos poni on mut päättänyt saada selästä alas, se ei todellakaan lepää ennen kuin mä olen alhaalla tai me ollaan taas tallilla.

- Karkailun taidot. Poni on erinomaisen etevä karkaamaan niin karsinasta kuin taluttaessakin, mutta tarhasta ei vanha herra lähde yhtään mihinkään. Joinain päivinä poni voi yrittää taluttaessa lähteä montakin kertaa, mutta multa onneks ei oo kertaakaan päässyt irti - vaikka lähellä ollaankin oltu.

- Kärsimättömyys. Kisoissa, tallissa ja kaikkialla, missä poni joutuisi hetkenkin odottamaan, meillä tulee helposti ongelma. Mikäli poni ei ole unessa, sen on todella vaikea malttaa paikallaan hetkeäkään, jolloin se vain pyörii ja hyörii ja pomppii.

- Yllättävyys. Tämän voisi toisaalta listata myös plussiin, koska onhan se kivaa ettei ole tylsää, mutta välillä yllätyn liikaakin. Yhtäkkiä poni on joka päästään ilmasta ja yllättää mut sillä, että maistelenkin kentän hiekkaa siellä alhaalla ja poni vaan ihmettelee, että miksi mä siellä olen. Sama toimii näissä karkailutilanteissa - jos se päättää, niin sillon se myös lähtee.

- Koko. Onhan se iso poni, ja ihan mun oma valinta, mutta tosiaan tämän asian voin vielä miinukselle pistää, sillä olisihan se kiva jos poni olisi sen 10cm korkeampi - silloin se ei tosin olisi poni.

+ Osaaminen. Poni on oikeasti aika osaava, vaikka sen liikkeet ei riitä mihinkään vaativiin luokkiin - kuitenkin poni osaa paljon liikesarjoja (onko tää ees sana..?), laukanvaihto on ehkä ainoa mikä ei sileällä oikeasti luonnistu. Sulut, avot, väistöt yms poni osaakin, eri asia että tahtooko se tehdä kun niitä pyytää.

+ Opettavaisuus. Poni ei anna yhtään mitään ilmaiseksi, enkä mä olisi ikinä päässyt edes tähän pisteeseen näin ''nopeasti'' ilman pientä. Muistan vielä niin hyvin, kun me joka kerta tapeltiin suunnasta mihin mennään ja vauhdista mitä mennään.

+ Ulkonäkö. Itse oikeasti vaan rakastan ponin ulkonäköä - se on pyöreä, pieni poninpallero, jonka rakenne kuitenkin on toisaalta hevosmainen - pitkät raajat.

+ Hyppytyyli ja -kapasiteetti. Poni osaa hypätä hyvin ja korkeelta, aikaisemmin sillä kun ollaan kuitenkin reilua metriä hypätty enemmänkin. Hyppytyylikin ponilla on aika hieno, jalat nousee kunhan se vaan muistaa missä ne menee. Kaula vaan venyy niin paljon, että mulla on vaikeuksia myödätä niin paljon.

+ Vaihtelevuus. En kyllä tiedä, onko tää edes oikea sana sille, mitä tarkoitan - sitä, että yksikään päivä ei ole ponin kanssa samanlainen. On niitä päiviä, kun kaikki menee täydellisesti, poni on uskomattoman hieno eikä mikään mene pieleen, kun sitten on myös niitä päiviä, kun tosiaan sitä hiekkaa maistelen tai muuten vaan menee penkin alle.

+ Toimenpiteet meillä sujuu lähes kaikki ongelmitta, tarkoittaen nyt kengityksiä, lastauksia yms. Olen itsekin ponin jo kerran kengittänyt kokonaan, eikä se tässä hommassa voisi yhtään helpompi olla. Lastatessa ja kuljetettaessa poni on ihan lungisti ja tulee minne pyydetään, ilman ongelmaa. Ainoa mistä se ei näissä asioissa tykkää, on raspaus - rauhoitus on aina pakollista, ja joskus vaaditaan isompaakin annosta.

+ Omat mielipiteet. En kykenisi elämään hevosen kanssa, joka ei koskaan sanoisi yhtään mitään mistään, mitä siellä selässä teen (tai maassakin). Toki tässä on myös huonompi puolensa, mutta itse osaan laskea tämän vain positiiviseksi asiaksi.

+ Karva. Ainakin poni pärjää paremmin ilman loimea joka tilanteessa, koska karvaa kyllä riittää!

+ Kokemus. Poni on kiertänyt ja kokenut paljon, joten se helpottaa aina meidän yhteistä säveltä ja opettaa mua samalla todella, todella paljon. Poni ei pienestä hätkähdä ja onkin meillä kotona saanut Turvaponin nimikkeen, koska menee kaikesta ohi ilman sätkyjä. Harjussa asia onkin vähän toisenlainen, mm. autot ovatkin yllättävän pelottavia yksinäiselle, pienelle ponille..

Magic in the air!

Pitkä päivä takana ja vihdoin nukkumaan! Aamusta kävin ensin ratsastelemassa ponin, käytiin kentällä ja tuuli oli kyllä ihan järkyttävä.. Poni oli oikein mahtava, aika tötterökorvana mentiin kun ekaa päivää taas kotona liikkumassa. No ei siitä sen enempää, tänään oli myös Unskin ratsastus vuorossa, niinkuin jo mainitsin edellisessä postauksessa ja pari kuvaa saatiinkin aikaiseksi. En nyt jaksa kovinkaan ratsastuksesta kertoa, kuvista näkee sitten sentään jotain :)

Sen verran kuitenkin vielä, että tuulen takia myös Unski oli aika menossa ja välillä oli vauhtia turhankin paljon, mutta kun tuo tamma on niin miellyttämishaluinen niin kaikki onnistui taas paremmin kuin vähään aikaan. Aina vaan se jaksaa yllättää positiivisesti, hieno tamma siitä vielä oikeasti tulee! Jos vielä johonkin kisoihin joskus päästäisiin.. :)

Kyllä sieltä liikettä löytyy, vaikka silmät kiinni tuossa tuulessa mennäänkin!

Kotona!

Poni on jälleen kotona, enkä vieläkään keksi mitään hellyyttävämpää kuin sen, kun poni ja mun äidin hevonen taas kohtaa ❤️ Kuvia ei tällä kertaa siitä ole, valitettavasti. Matka Harjusta kotiin onnistui ponin osalta oikein loistavasti, ei mitään ruhjeita ja koko matka meni rauhallisissa merkeissä. Kotiin päästyä ponia oli lievästi sanoen vaikea pidellä loimen vaihdossa, mutta onnistuttiin siinäkin sitten lopulta ja saatiin poni ulos tuttuun laumaan. Arvojärjestyshän meidän laumassa menee niin, että Mopo on pomo, sitten tulee mun pikku poni ja siitä vielä Nella. Ihan loogisesti siis..

Harjussa ehdittiin vielä vähän hypätä ennen ponin lähtöä, kun olin tosiaan ponin lähtöön asti Harjussa, ja takaisin päin olisi huomenna lähtö. Yhden yön takia kotipuolessa, tuntuu ehkä maailman tyhmimmältä mutta ainakin saa vähän rentoutua. Takaisin hyppäämiseen nyt kuitenkin. Poni toimi oikeastaan tosi hyvin, alkuun liikku eteen todella hyvin ja muutenkin kulki, minkä jälkeen raahasin Reetan kanssa esteet kentälle. Poni oli tässä vaiheessa kypsä siihen, että lähdetään kentältä mutta mennään takasin, mutta päästiin jokaisella kerralla kuitenkin kentälle asti. Hyppäsin takasin selkään ja otin pari ravipuomia ja siitä sitten ristikoita hyppäämään. 

Alkuun mentiin tosiaan ristikkoa ihan vaan ympyrällä vasempaan kierrokseen. Poni veti vähän oikealle aina heti esteen jälkeen ja jopa esteen päällä, joten mulla levis käsi ja yritin johtaa sillä, mutta valitettavasti eniten jäin vaan pitämään hypyssä kiinni. Ponilla on aina ollut tapan hypätä oikeasti pitkällä kaulalla, ja yksi mun ongelmista onkin juuri se hypyssä myötääminen. Huomaa, miksi mä olen tosiaan kouluratsastaja. Valitettavasti kuitenkin poni on ehkä vähän estepainoitteinen lähtökohtaisesti, joten sen olisi kiva päästä enemmänkin hyppäämään kun mä vaan olisin siellä selässä asiallisesti. No, totuttelua tämä vaatii ja onneksi nää on enemmänkin ponin vanhojen päivien piristyksiä, eikä mitään korkeushyppyennätyksiä! Poni meni kuitenkin oikein nätisti ja siirryttiinkin ristikolta tuolle takana näkyvälle sinivalkoiselle pystylle. 

Tuolta esteeltä ei kuvia saatu, mutta hypyt itsessään meni lähtökohtaisesti paremmin kuin ristikon kanssa. Itse olin vähän paremmin mukana kun sain askeleet laskettua jotenkin selkeämmin suoralla linjalla. Pysty oli siis kokorataleikkaalla (ainakin lähes) ja tulin sitä vain vasemmasta kierroksesta niin, että ponin olisi pitänyt vaihtaa päällä laukka - kuitenkin mun sähläyksien kautta laukka ei oikein suostunut vaihtumaan.. Tämän pystyn hyppäsin vissiin kaksi kertaa, josta siirryin hyppäämään toisen pystyn vielä pari kertaa, ennen kuin hypättiin nämä kolme estettä pienenä ratana. Pystyn hyppäämisessä ei mitään suurempia ongelmia ollutkaan. 

Rataa tultiin niin, että ensin tulin vasemmassa kierroksessa ympyrällä ristikon, josta jatkoin edelleen vasempaan kierrokseen ja siitä tulin kokorataleikkaalla olevan pystyn. Tästä jatkoin oikealle ja tulin vielä viimeisen pystyn ja toisella kerralla jatkoin tästä vielä ristikolle oikeassa kierroksessa. Ensimmäisen kerran kun tultiin ratana niin itse sähelsin selässä ja meille tuli ponin kanssa kiire, niin hypyt ei oikein onnistuneet. Poni teki helposti ylimääräisen askeleen vielä esteen eteen ja jäin itse vetämään suusta, eikä mun katse ollut yhtään missä piti, vaan siinä esteessä, minkä päällä liihoteltiin. Toisella kerralla Reeta nosti viimeisen pystyn 80cm korkeuteen ja pakko myöntää, että vaikkei tämä olekaan päätähuimaava korkeus, niin mun sydän kyllä kävi kurkussa juuri ennen tuon esteen hyppäämistä. Kokonaisuutena toinen rata menikin paljon paremmin ja itse hengitin selässä ja ajattelin eteenpäin, niin johan toimi!

Kamala kun tää näyttää pieneltä, mutta mittojen mukaan 80 se tosissaan oli!

Seuraavien viikkojen aikana ei varmaan tule mulla postailtua kauhean usein ponin ollessa kotona, tai mikäli postauksia tulee niin luultavasti poni ei ole päätähtenä. Saattaa olla että huomenna tulee Unskista jotain, mutta sen näkee vielä! 

Super!

Alunperin oli tarkoitus kengittää ponin takapää, mutta muuttujien tullessa matkaan pääsin kuitenkin ponin selkään ja päästin jälleen Reetankin käymään siellä selässä. Ainakin ponilla ja Reetalla oli hauskaa (kerrankin, viime kerroilla on ollut lähinnä kettuuntumista ilmassa)! Kädet mulla pysyi kerrankin suhteellisen hyvin paikallaan ja näin ponikin toimi paaljon paremmin! Jos vielä sais jalat ja muun vartalon hallintaan, niin ehkä meno vielä helpottuis mutta kyllä mä oon suoraan sanoen ihan tyytyväinen siitä, että ollaan nyt tässä pisteessä pienen ponin kanssa. Oon siitä kyllä todella ylpeä, taas kerran näin saa sanoa. Kunhan ei nyt tottuisi.. Antaa kuitenkin kuvien puhua puolestaan!

Varusteet 10+, mutta mitä pienestä kun ei ne pienetkään meistä.

Vilkaisu vuoteen 2013 ponin elämässä!

Tammikuu

Tämä siis sitä aikaa, kun mä olin vielä peruskoulussa joten poni oli kokonaan kotona! Lähes koko tammikuun käytiin oikeastaan vaan maastossa ja mentiin paljon ilman satulaa, käytiin kahlailemassa hangessa.. Ponilla oli tosi hauskaa, mutta rentoa, ja tän sitten huomasi aina kentälle päätyessä. Mikään ei oikein toiminut, ponista tuli vahva ja mä olin siellä selässä miten päin olin. Ilman satulaa rallittelut meni kuitenkin tosi kivasti aina, ja elettiin just niin kuin haluttiin juuri silloin ja nautittiin vaan elämästä! Laatu on kuvissa tosiaan erinomainen, meillä ei tuona aikana ollut järkkäriä ollenkaan ja kavereita en pyydellyt mihinkään kuvaamaan, ja kun siellä kentällä mentiin muutenkin niin vähän niin mitä kuvia siinä sitten olisikaan saanut..

Helmikuu

Tämäkin kuukausi mentiin lähinnä maastoilun merkeissä. Ponille tuli vähän lihaksia, kun tehtiin enemmän ja kelit oli hiukan suotusammat, mutta kentällä vääntely meni kuitenkin penkin alle suurimman osan kerroista. Ehkä osasyy siihen, miksi pysyteltiin sieltä aika visusti pois, mutta niinkuin tammikuussakin, molemmilla meillä oli hauskaa.

Maaliskuu

Meille vähän erilainen kuukausi. Äidin hevonen oli saikulla, niin mentiin melkein koko kuukausi kahdestaan, muutamaan otteeseen kentällä ja muuten pitkin peltoja mentiin. Kentällä poni oli oikeastaan jo suhteellisen hyvä, vaikka häpeänkin sitä nyt kun tätä ponia katsoo. Tai no, ponihan on aina osannut, mutta ratsastaja ei. Meidän bravuuri tässä kuussa oli tosiaan yhdellä pellolla revittely - joskus ilman satulaa, joskus satulalla, ja oli pakkasta miten paljon hyvänsä me molemmat nautittiin elämästä ihan täysillä. Se oli niin upeeta aikaa, vaikka poni välillä jotain outoja asioita tekikin :D

Huhtikuu

Kelien muuttuessa me oikeastaan jumitettiin kentälle kokonaan. Huhtikuu siis yritettiin kokonaan väännellä, ja alkupuolelta saatiinkin kuvia meidän hienolla, uudella järkkärillä. Kuvia selatessa iski kyllä vähän epätoivo, että miten mä oonkaan säheltänyt ja sitä kautta se poninkin liike oli mitä oli. Vähitellen sain kuitenkin omaa istuntaani kuntoon ja lähinnä sen apujen käytön pienemmäksi ja poni alkoi vähitellen liikkua paremmin - tästä päästiin parantamaan itse liikettä, eikä vain ja ainoastaan ratsastajaa. 

Vasempaan kierrokseen laukka näytti lähinnä juuri tuolta, miltä se kuvassakin näyttää.. Jäin tyytyväisenä aina vaan hinkkaamaan tämän tyyppistä laukkaa, enkä yrittänyt sitä niin paljon parantaa, kun olin niiiin tyytyväinen, kun poni nosti vasemman jo niin nätisti. Ratsastuskouluaikoina poni ei juuri ikinä nostanut sitä vasenta, kun oli sinne niin paljon huonompi. Itse en vaan ajoissa keksinyt, että sitä laukan laatuakin voisi miettiä, eikä vain sitä, nouseeko se vasen laukka, kun kuitenkin nousussa ei enää ongelmaa ollut..

Ja tämä oli meille ehk paras ravikuva, mitä todella saatiin. Poni matalassa muodossa, ei polje alle, mutta suht siististi.

Toukokuu

Kelit parani jälleen ja päästiin sänkkäreillä menemään oikeasti tosi paljon. Lähes joka päivä vedettiin pitkin peltoja, mutta tässä vaiheessa kuitenkin viisastuin ja yritin väännellä itse jonkun verran niin, että poni paranisi niin ratsastuksellisesti kuin muutenkin liikkuessa, ja lihakset pysyisivät päällä. Tämän kuun aikana tosiaan poni sai lihaksia vähitellen lisää ja me saatiin yhteistyö toimimaan todella paljon paremmin.

Kuolain meillä vaihtui tämän kuukauden aikana kerran, fullhelmeriin. Toisin sanoen siis fullcheekin toinen muoto, missä kuolainrengas on erillinen. Syynä oli lähinnä se, että saatiin hetkeksi perusnivel ja kääntyminen oli paljon helpompaa sänkkäreillä. Kentälläkin sitten ratsastin sillä kuolaimella, vaikka varsinaisesti tarvetta ei olisi ollut. Maastossa ponista tuli vähän sätkypomppu välillä, mutta ei siinä mitään, me pärjättiin.

Kesä- ja heinäkuu

Näistä kuukausista mulla ei ole muuten yhtäkään kuvaa. Syynä lienee se, että itse olin avustamassa Vuohimäen Ratsastuskoulussa leireillä, itsekin siellä yhdellä esteleirillä olin ja isosenakin ehdin Virossa käydä. Poni meni laitumelle meidän tallinpitäjän toiselle tontille reiluksi kuukaudeksi, ja siellä kun ei kenttääkään ole niin maastossa käytiin ja muuten aikalailla lomailtiin.

Elokuu

Vielä tämän kuun poni oli kotona, vaikka mä suurimman osan olinkin Harjussa. Poni oli toisin sanoen vähän  vähemmällä liikunnalla, kun itse pääsin sitä 3 kertaa viikossa ratsastamaan. Kuitenkin ulkoilu ja laitumella olo piti aika hyvin liikunnasta huolta ja muutaman kerran äitini kävi sillä ratsastamassa. Ponin kunto nousi vähän tämän kuukauden aikana ja ratsastaessa päästiin jo työstämään kunnolla laukkaa, ja vähitellen lähdettiin parempaan suuntaan.

Syyskuu

Poni muutti Harjuun mun luokse! Lähdettiin työstämään ihan kunnolla, väänneltiin kentällä ja pelloilla ja välillä ponin piristykseksi maastoiltiin reippaammin ja vissiin pari kavalettiakin otettiin. Tätä ennen poni oli hypännyt piiiitkän aikaa sitten, siis varmaan lähes puoli vuotta oli taukoa, sillä muistelisin että huhtikuussa otettiin joskus joku puomi. Ratsastaessa poni oli ehkä vähän hitaamman puoleinen, hiukan turta pohkeelle ja jäi välillä painamaan kädelle ja liike oli suhteellisen tönkköä, mutta vähitellen päästiin parempaan päin ihan vaan treenamalla. Ponille kehittyi lihaksia ja sille teki maiseman vaihdos hyvää, sillä koko poni piristyi!

Ravi oli ponilla paljon parempaa ja välillä se astui mukavasti alle, mutta lähtökohtaisesti muoto oli matala ja alle astuminen todella hetkellistä. Kuitenkin keskimäärin poni kulki oikein päin ja edettiin hitaasti, mutta varmasti. Laukka parani varsinkin vasempaan kierrokseen todella paljon. Vaikka tosiaan meidän laukka on oikealle lähtökohtaisesti parempaa, kuvia yleensä ollaan saatu julkaisukelpoisia lähinnä vasempaan suuntaan. Kokonaisuuten poni oli paljon tasaisempi, mutta mun ratsastus meni aika lailla vähän alaspäin - kädet ei pysyny ollenkaan paikallaan, jalka heilui ja olin ihan irti. 

Lokakuu

Poni tuli käymään kotona, vaikka lähtökohtaisesti olikin ihan vain Harjussa. Tässä kuussa me maastoiltiin lähes joka päivä, vähän vaihtelua ponillekin. Eteenpäin ei varsinaisesti siis tuolloin menty, vaan pidettiin kovasta reenistä vähän taukoa ja nautittiin elämästä. Näinä aikoina poni alkoi vähän autojen kohdalla hyppiä, mutta hypyt oli todella pieniä ja hallittavissa - lähinnä sivuaskel kohti ojaa. 

Ponin päästessä kotiin, en oo ikinä nähnyt tätä pientä eläintä niin onnellisena. Kun se pääsi sen kavereiden luo laitsalle, oli hetki todella upea. Poni painoi päänsä ihan kiinni mun äidin hevosen kylkeen ja ne rapsutteli lähes koko ajan.

Marraskuu
Poni klipattiin loka-marraskuun vaihteessa toiseen kertaan (siis oli aikaisemmin klipattu kokonaan ja nyt vauhtiraita) jotta talveksi helpottuis vähän mutta loimitus pysyis järkevissä määrin. Tältä kuulta mulla ei valitettavasti oikein ole kuvamatskua, kun mentiin aina pimeessä kentällä niin ei sitten tullu yhtään mitään.. Pari videoklippiä olisi, mutta niitä en nyt jaksa (kyllä, olen laiska) etsiä. Maastossa kun käytiin niin autojen kohdalla poni hyppeli vielä samalla tavalla, mutta selvittiin!

Tehtiin kuitenkin kentällä aika paljon hommia, Reetakin pääsi selässä käymään. Itse sain jonkun ihmeellisen valaistumisen tän kuun aikana ja aloin ratsastaa ponia eri tavalla, edelleen on todella paljon korjattavaa mutta päästiin sentään vähitellen oikeasti siihen parempaan suuntaan. Ongelmana oli lähinnä mun heiluvat kädet ja irtonaiset jalat + liian pitkä ohja, niin eihän siitä todellisuudessa tullut yhtään mitään. Tästä lähti tosiaan kunnon petraus omaan ratsastukseen ja tätä kautta pääsi myös poni paremmin liikkumaan ja meidän yhteistyö helpotti todella paljon jo muutamassa kerrassa. Vieläkin meillä on nää samat ongelmat, mutta paaaljon pienemmässä muodossa.

Joulukuu
Poni oli tässäkin kuussa vain pari viikkoa mun kanssa Harjussa ja siitä lähti sitten kotiin viettäämään joululomaa. Toisin sanoen otettiin taas ratsastuksessa rennompi vaihde päälle ja maastoiltiin sillon kun mä ponin luona olin, ja kyllä oli taas mukavaa olla kotona pienen ponin kanssa. Tästä kuusta mulla ei tosiaan oo mitään erikoisempaa sanottavaa, mutta mitä pienistä kun ei ne pienetkään meistä!

Vuosi 2014
Pakko lisätä tähän nyt vielä loppuun muutama kuva tältä vuodelta, ja tosiaan siitä voi vähän miettiä, että mihin päin me ollaan ponin kanssa päästy menemään, kun noita 2013 vuoden kuvia vähän vertaa! Tällä hetkellä oon ponista todella tyytyväinen, kun ajattelen että se oli sen 12 vuotta tuntiponina ja siitä siirtyi mulle - en ihan oikeasti vaihtaisi mihinkään, vaikka se onkin vähän omalaatuinen ja hiekkaa saan maistella.. :)