Vuosi mennyt, seuraava edessä

Vuosi 2015 alkaa olla vähitellen lopuillaan. Niin paljon kuin takana onkin, on siis aika suunnata jälleen katsetta pidemmälle eteenpäin. Lyhyesti tiivistettynä tän vuoden aikana on tapahtunut ehkä enemmän, kuin mitä mun elämässä aikaisempina vuosina on ehtinytkään tapahtua. Hevostelun puolelta elämä on täydellisen erilaista. Elokuussa äitini hevonen, Moppe, lopetettiin yllättävän sairauden ilmetessä ja lokakuussa poni lähti Mopen jalanjälkiä seuraamaan. Kovin kauaa ei kuitenkaan ilman hevosta maltettu olla, ja nyt tallissa seisoo tosiaan eestiläinen projekti, josta lisää voit lukea sen omalta sivulta! 

Jotta blogi ei jää ihan täysin ilman elämää, ajattelin pistää pienen kuvapostauksen tähän väliin - todennäköisesti tämän jälkeen palaillaan vasta seuraavana vuonna, riippuen, saadaanko tuosta eestiläisestä jotain matskua tänne blogin puolelle.. ;)

Onnistuminen - mua ei mikään "pelottanut" niin paljoa, kuin hyppääminen maastossa, pelkällä oliivilla.. :D

Tästä mä voisin teettää vaikka taulun.. Rakas.

Rauha - jotenkin tästä kuvasta huokuu se levollisuus, mikä ponissa oli.

Ystävyys - kuvassa siis äitini, ja Moppe..

Keskittyminen

Luottamus - mun epäilevä poni kiltisti sillan yli..

Vauhti 1

Vauhti 2

Onnellisuus - niin omalla naamalla, kuin ponin silmissä

Tyytyväisyys - lenkin jälkeen on helppo olla onnellinen.

Näitä mä en oo tainnut aiemmin julkasta. Ekoja kuvia, mitä musta
tän ponin selässä on. Huvittavaa, lähinnä..

Samaa kastia äskösen kanssa..

1..

2.. Mitenköhän tähänkin päädyttiin?

Ai mitenniin mulla on huumorintajunen poni?

Mitäs tässä sanomaan.. 10cm ilmassa?

"En mä mitään tehny"

Ei lisättävää..

"I had a dream of us - we were one"

Tässä kuvassa vaan näkyy mun silmiin liian hyvin mun onnellisuus ponin kanssa. Kun se pieni tunki päänsä syliin, kun se jallitti mua ihan 6-0, kun mun teki mieli lopettaa koko harrastus, mut silti siinä on aina jotain mistä pitää kiinni. Ja tää poni on ollut tähän asti se mistä pitää kiinni, enkä mä päästä irti vieläkään.