Kyllä vain, sain ajatuksen Laepin blogista mutta väliäkö tuolla, nyt siis vähän erilainen postaus luvassa! Aloitetaan miinuksista ja lopetetaan plussaan, niin kaikille jää ponista hyvä maku suuhun.. (:
- Itsepäisyys/kovapäisyys! Joskus ponilla on todella itsepäisiä päiviä, jolloin sen ratsastaminen + muu hoito voi olla liiankin vaikeaa. Lähinnä tässä nyt tarkoitan niitä päiviä, kun ponia ei kiinnosta yhtään ja ratsastus päättyy joko laiskuuteen tai mun lentämiseen alas. Ja jos poni on mut päättänyt saada selästä alas, se ei todellakaan lepää ennen kuin mä olen alhaalla tai me ollaan taas tallilla.
- Karkailun taidot. Poni on erinomaisen etevä karkaamaan niin karsinasta kuin taluttaessakin, mutta tarhasta ei vanha herra lähde yhtään mihinkään. Joinain päivinä poni voi yrittää taluttaessa lähteä montakin kertaa, mutta multa onneks ei oo kertaakaan päässyt irti - vaikka lähellä ollaankin oltu.
- Kärsimättömyys. Kisoissa, tallissa ja kaikkialla, missä poni joutuisi hetkenkin odottamaan, meillä tulee helposti ongelma. Mikäli poni ei ole unessa, sen on todella vaikea malttaa paikallaan hetkeäkään, jolloin se vain pyörii ja hyörii ja pomppii.
- Yllättävyys. Tämän voisi toisaalta listata myös plussiin, koska onhan se kivaa ettei ole tylsää, mutta välillä yllätyn liikaakin. Yhtäkkiä poni on joka päästään ilmasta ja yllättää mut sillä, että maistelenkin kentän hiekkaa siellä alhaalla ja poni vaan ihmettelee, että miksi mä siellä olen. Sama toimii näissä karkailutilanteissa - jos se päättää, niin sillon se myös lähtee.
- Koko. Onhan se iso poni, ja ihan mun oma valinta, mutta tosiaan tämän asian voin vielä miinukselle pistää, sillä olisihan se kiva jos poni olisi sen 10cm korkeampi - silloin se ei tosin olisi poni.
+ Osaaminen. Poni on oikeasti aika osaava, vaikka sen liikkeet ei riitä mihinkään vaativiin luokkiin - kuitenkin poni osaa paljon liikesarjoja (onko tää ees sana..?), laukanvaihto on ehkä ainoa mikä ei sileällä oikeasti luonnistu. Sulut, avot, väistöt yms poni osaakin, eri asia että tahtooko se tehdä kun niitä pyytää.
+ Opettavaisuus. Poni ei anna yhtään mitään ilmaiseksi, enkä mä olisi ikinä päässyt edes tähän pisteeseen näin ''nopeasti'' ilman pientä. Muistan vielä niin hyvin, kun me joka kerta tapeltiin suunnasta mihin mennään ja vauhdista mitä mennään.
+ Ulkonäkö. Itse oikeasti vaan rakastan ponin ulkonäköä - se on pyöreä, pieni poninpallero, jonka rakenne kuitenkin on toisaalta hevosmainen - pitkät raajat.
+ Hyppytyyli ja -kapasiteetti. Poni osaa hypätä hyvin ja korkeelta, aikaisemmin sillä kun ollaan kuitenkin reilua metriä hypätty enemmänkin. Hyppytyylikin ponilla on aika hieno, jalat nousee kunhan se vaan muistaa missä ne menee. Kaula vaan venyy niin paljon, että mulla on vaikeuksia myödätä niin paljon.
+ Vaihtelevuus. En kyllä tiedä, onko tää edes oikea sana sille, mitä tarkoitan - sitä, että yksikään päivä ei ole ponin kanssa samanlainen. On niitä päiviä, kun kaikki menee täydellisesti, poni on uskomattoman hieno eikä mikään mene pieleen, kun sitten on myös niitä päiviä, kun tosiaan sitä hiekkaa maistelen tai muuten vaan menee penkin alle.
+ Toimenpiteet meillä sujuu lähes kaikki ongelmitta, tarkoittaen nyt kengityksiä, lastauksia yms. Olen itsekin ponin jo kerran kengittänyt kokonaan, eikä se tässä hommassa voisi yhtään helpompi olla. Lastatessa ja kuljetettaessa poni on ihan lungisti ja tulee minne pyydetään, ilman ongelmaa. Ainoa mistä se ei näissä asioissa tykkää, on raspaus - rauhoitus on aina pakollista, ja joskus vaaditaan isompaakin annosta.
+ Omat mielipiteet. En kykenisi elämään hevosen kanssa, joka ei koskaan sanoisi yhtään mitään mistään, mitä siellä selässä teen (tai maassakin). Toki tässä on myös huonompi puolensa, mutta itse osaan laskea tämän vain positiiviseksi asiaksi.
+ Karva. Ainakin poni pärjää paremmin ilman loimea joka tilanteessa, koska karvaa kyllä riittää!
+ Kokemus. Poni on kiertänyt ja kokenut paljon, joten se helpottaa aina meidän yhteistä säveltä ja opettaa mua samalla todella, todella paljon. Poni ei pienestä hätkähdä ja onkin meillä kotona saanut Turvaponin nimikkeen, koska menee kaikesta ohi ilman sätkyjä. Harjussa asia onkin vähän toisenlainen, mm. autot ovatkin yllättävän pelottavia yksinäiselle, pienelle ponille..
+ Opettavaisuus. Poni ei anna yhtään mitään ilmaiseksi, enkä mä olisi ikinä päässyt edes tähän pisteeseen näin ''nopeasti'' ilman pientä. Muistan vielä niin hyvin, kun me joka kerta tapeltiin suunnasta mihin mennään ja vauhdista mitä mennään.
+ Ulkonäkö. Itse oikeasti vaan rakastan ponin ulkonäköä - se on pyöreä, pieni poninpallero, jonka rakenne kuitenkin on toisaalta hevosmainen - pitkät raajat.
+ Hyppytyyli ja -kapasiteetti. Poni osaa hypätä hyvin ja korkeelta, aikaisemmin sillä kun ollaan kuitenkin reilua metriä hypätty enemmänkin. Hyppytyylikin ponilla on aika hieno, jalat nousee kunhan se vaan muistaa missä ne menee. Kaula vaan venyy niin paljon, että mulla on vaikeuksia myödätä niin paljon.
+ Vaihtelevuus. En kyllä tiedä, onko tää edes oikea sana sille, mitä tarkoitan - sitä, että yksikään päivä ei ole ponin kanssa samanlainen. On niitä päiviä, kun kaikki menee täydellisesti, poni on uskomattoman hieno eikä mikään mene pieleen, kun sitten on myös niitä päiviä, kun tosiaan sitä hiekkaa maistelen tai muuten vaan menee penkin alle.
+ Toimenpiteet meillä sujuu lähes kaikki ongelmitta, tarkoittaen nyt kengityksiä, lastauksia yms. Olen itsekin ponin jo kerran kengittänyt kokonaan, eikä se tässä hommassa voisi yhtään helpompi olla. Lastatessa ja kuljetettaessa poni on ihan lungisti ja tulee minne pyydetään, ilman ongelmaa. Ainoa mistä se ei näissä asioissa tykkää, on raspaus - rauhoitus on aina pakollista, ja joskus vaaditaan isompaakin annosta.
+ Omat mielipiteet. En kykenisi elämään hevosen kanssa, joka ei koskaan sanoisi yhtään mitään mistään, mitä siellä selässä teen (tai maassakin). Toki tässä on myös huonompi puolensa, mutta itse osaan laskea tämän vain positiiviseksi asiaksi.
+ Karva. Ainakin poni pärjää paremmin ilman loimea joka tilanteessa, koska karvaa kyllä riittää!
+ Kokemus. Poni on kiertänyt ja kokenut paljon, joten se helpottaa aina meidän yhteistä säveltä ja opettaa mua samalla todella, todella paljon. Poni ei pienestä hätkähdä ja onkin meillä kotona saanut Turvaponin nimikkeen, koska menee kaikesta ohi ilman sätkyjä. Harjussa asia onkin vähän toisenlainen, mm. autot ovatkin yllättävän pelottavia yksinäiselle, pienelle ponille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti