Vilkaisu vuoteen 2013 ponin elämässä!

Tammikuu

Tämä siis sitä aikaa, kun mä olin vielä peruskoulussa joten poni oli kokonaan kotona! Lähes koko tammikuun käytiin oikeastaan vaan maastossa ja mentiin paljon ilman satulaa, käytiin kahlailemassa hangessa.. Ponilla oli tosi hauskaa, mutta rentoa, ja tän sitten huomasi aina kentälle päätyessä. Mikään ei oikein toiminut, ponista tuli vahva ja mä olin siellä selässä miten päin olin. Ilman satulaa rallittelut meni kuitenkin tosi kivasti aina, ja elettiin just niin kuin haluttiin juuri silloin ja nautittiin vaan elämästä! Laatu on kuvissa tosiaan erinomainen, meillä ei tuona aikana ollut järkkäriä ollenkaan ja kavereita en pyydellyt mihinkään kuvaamaan, ja kun siellä kentällä mentiin muutenkin niin vähän niin mitä kuvia siinä sitten olisikaan saanut..

Helmikuu

Tämäkin kuukausi mentiin lähinnä maastoilun merkeissä. Ponille tuli vähän lihaksia, kun tehtiin enemmän ja kelit oli hiukan suotusammat, mutta kentällä vääntely meni kuitenkin penkin alle suurimman osan kerroista. Ehkä osasyy siihen, miksi pysyteltiin sieltä aika visusti pois, mutta niinkuin tammikuussakin, molemmilla meillä oli hauskaa.

Maaliskuu

Meille vähän erilainen kuukausi. Äidin hevonen oli saikulla, niin mentiin melkein koko kuukausi kahdestaan, muutamaan otteeseen kentällä ja muuten pitkin peltoja mentiin. Kentällä poni oli oikeastaan jo suhteellisen hyvä, vaikka häpeänkin sitä nyt kun tätä ponia katsoo. Tai no, ponihan on aina osannut, mutta ratsastaja ei. Meidän bravuuri tässä kuussa oli tosiaan yhdellä pellolla revittely - joskus ilman satulaa, joskus satulalla, ja oli pakkasta miten paljon hyvänsä me molemmat nautittiin elämästä ihan täysillä. Se oli niin upeeta aikaa, vaikka poni välillä jotain outoja asioita tekikin :D

Huhtikuu

Kelien muuttuessa me oikeastaan jumitettiin kentälle kokonaan. Huhtikuu siis yritettiin kokonaan väännellä, ja alkupuolelta saatiinkin kuvia meidän hienolla, uudella järkkärillä. Kuvia selatessa iski kyllä vähän epätoivo, että miten mä oonkaan säheltänyt ja sitä kautta se poninkin liike oli mitä oli. Vähitellen sain kuitenkin omaa istuntaani kuntoon ja lähinnä sen apujen käytön pienemmäksi ja poni alkoi vähitellen liikkua paremmin - tästä päästiin parantamaan itse liikettä, eikä vain ja ainoastaan ratsastajaa. 

Vasempaan kierrokseen laukka näytti lähinnä juuri tuolta, miltä se kuvassakin näyttää.. Jäin tyytyväisenä aina vaan hinkkaamaan tämän tyyppistä laukkaa, enkä yrittänyt sitä niin paljon parantaa, kun olin niiiin tyytyväinen, kun poni nosti vasemman jo niin nätisti. Ratsastuskouluaikoina poni ei juuri ikinä nostanut sitä vasenta, kun oli sinne niin paljon huonompi. Itse en vaan ajoissa keksinyt, että sitä laukan laatuakin voisi miettiä, eikä vain sitä, nouseeko se vasen laukka, kun kuitenkin nousussa ei enää ongelmaa ollut..

Ja tämä oli meille ehk paras ravikuva, mitä todella saatiin. Poni matalassa muodossa, ei polje alle, mutta suht siististi.

Toukokuu

Kelit parani jälleen ja päästiin sänkkäreillä menemään oikeasti tosi paljon. Lähes joka päivä vedettiin pitkin peltoja, mutta tässä vaiheessa kuitenkin viisastuin ja yritin väännellä itse jonkun verran niin, että poni paranisi niin ratsastuksellisesti kuin muutenkin liikkuessa, ja lihakset pysyisivät päällä. Tämän kuun aikana tosiaan poni sai lihaksia vähitellen lisää ja me saatiin yhteistyö toimimaan todella paljon paremmin.

Kuolain meillä vaihtui tämän kuukauden aikana kerran, fullhelmeriin. Toisin sanoen siis fullcheekin toinen muoto, missä kuolainrengas on erillinen. Syynä oli lähinnä se, että saatiin hetkeksi perusnivel ja kääntyminen oli paljon helpompaa sänkkäreillä. Kentälläkin sitten ratsastin sillä kuolaimella, vaikka varsinaisesti tarvetta ei olisi ollut. Maastossa ponista tuli vähän sätkypomppu välillä, mutta ei siinä mitään, me pärjättiin.

Kesä- ja heinäkuu

Näistä kuukausista mulla ei ole muuten yhtäkään kuvaa. Syynä lienee se, että itse olin avustamassa Vuohimäen Ratsastuskoulussa leireillä, itsekin siellä yhdellä esteleirillä olin ja isosenakin ehdin Virossa käydä. Poni meni laitumelle meidän tallinpitäjän toiselle tontille reiluksi kuukaudeksi, ja siellä kun ei kenttääkään ole niin maastossa käytiin ja muuten aikalailla lomailtiin.

Elokuu

Vielä tämän kuun poni oli kotona, vaikka mä suurimman osan olinkin Harjussa. Poni oli toisin sanoen vähän  vähemmällä liikunnalla, kun itse pääsin sitä 3 kertaa viikossa ratsastamaan. Kuitenkin ulkoilu ja laitumella olo piti aika hyvin liikunnasta huolta ja muutaman kerran äitini kävi sillä ratsastamassa. Ponin kunto nousi vähän tämän kuukauden aikana ja ratsastaessa päästiin jo työstämään kunnolla laukkaa, ja vähitellen lähdettiin parempaan suuntaan.

Syyskuu

Poni muutti Harjuun mun luokse! Lähdettiin työstämään ihan kunnolla, väänneltiin kentällä ja pelloilla ja välillä ponin piristykseksi maastoiltiin reippaammin ja vissiin pari kavalettiakin otettiin. Tätä ennen poni oli hypännyt piiiitkän aikaa sitten, siis varmaan lähes puoli vuotta oli taukoa, sillä muistelisin että huhtikuussa otettiin joskus joku puomi. Ratsastaessa poni oli ehkä vähän hitaamman puoleinen, hiukan turta pohkeelle ja jäi välillä painamaan kädelle ja liike oli suhteellisen tönkköä, mutta vähitellen päästiin parempaan päin ihan vaan treenamalla. Ponille kehittyi lihaksia ja sille teki maiseman vaihdos hyvää, sillä koko poni piristyi!

Ravi oli ponilla paljon parempaa ja välillä se astui mukavasti alle, mutta lähtökohtaisesti muoto oli matala ja alle astuminen todella hetkellistä. Kuitenkin keskimäärin poni kulki oikein päin ja edettiin hitaasti, mutta varmasti. Laukka parani varsinkin vasempaan kierrokseen todella paljon. Vaikka tosiaan meidän laukka on oikealle lähtökohtaisesti parempaa, kuvia yleensä ollaan saatu julkaisukelpoisia lähinnä vasempaan suuntaan. Kokonaisuuten poni oli paljon tasaisempi, mutta mun ratsastus meni aika lailla vähän alaspäin - kädet ei pysyny ollenkaan paikallaan, jalka heilui ja olin ihan irti. 

Lokakuu

Poni tuli käymään kotona, vaikka lähtökohtaisesti olikin ihan vain Harjussa. Tässä kuussa me maastoiltiin lähes joka päivä, vähän vaihtelua ponillekin. Eteenpäin ei varsinaisesti siis tuolloin menty, vaan pidettiin kovasta reenistä vähän taukoa ja nautittiin elämästä. Näinä aikoina poni alkoi vähän autojen kohdalla hyppiä, mutta hypyt oli todella pieniä ja hallittavissa - lähinnä sivuaskel kohti ojaa. 

Ponin päästessä kotiin, en oo ikinä nähnyt tätä pientä eläintä niin onnellisena. Kun se pääsi sen kavereiden luo laitsalle, oli hetki todella upea. Poni painoi päänsä ihan kiinni mun äidin hevosen kylkeen ja ne rapsutteli lähes koko ajan.

Marraskuu
Poni klipattiin loka-marraskuun vaihteessa toiseen kertaan (siis oli aikaisemmin klipattu kokonaan ja nyt vauhtiraita) jotta talveksi helpottuis vähän mutta loimitus pysyis järkevissä määrin. Tältä kuulta mulla ei valitettavasti oikein ole kuvamatskua, kun mentiin aina pimeessä kentällä niin ei sitten tullu yhtään mitään.. Pari videoklippiä olisi, mutta niitä en nyt jaksa (kyllä, olen laiska) etsiä. Maastossa kun käytiin niin autojen kohdalla poni hyppeli vielä samalla tavalla, mutta selvittiin!

Tehtiin kuitenkin kentällä aika paljon hommia, Reetakin pääsi selässä käymään. Itse sain jonkun ihmeellisen valaistumisen tän kuun aikana ja aloin ratsastaa ponia eri tavalla, edelleen on todella paljon korjattavaa mutta päästiin sentään vähitellen oikeasti siihen parempaan suuntaan. Ongelmana oli lähinnä mun heiluvat kädet ja irtonaiset jalat + liian pitkä ohja, niin eihän siitä todellisuudessa tullut yhtään mitään. Tästä lähti tosiaan kunnon petraus omaan ratsastukseen ja tätä kautta pääsi myös poni paremmin liikkumaan ja meidän yhteistyö helpotti todella paljon jo muutamassa kerrassa. Vieläkin meillä on nää samat ongelmat, mutta paaaljon pienemmässä muodossa.

Joulukuu
Poni oli tässäkin kuussa vain pari viikkoa mun kanssa Harjussa ja siitä lähti sitten kotiin viettäämään joululomaa. Toisin sanoen otettiin taas ratsastuksessa rennompi vaihde päälle ja maastoiltiin sillon kun mä ponin luona olin, ja kyllä oli taas mukavaa olla kotona pienen ponin kanssa. Tästä kuusta mulla ei tosiaan oo mitään erikoisempaa sanottavaa, mutta mitä pienistä kun ei ne pienetkään meistä!

Vuosi 2014
Pakko lisätä tähän nyt vielä loppuun muutama kuva tältä vuodelta, ja tosiaan siitä voi vähän miettiä, että mihin päin me ollaan ponin kanssa päästy menemään, kun noita 2013 vuoden kuvia vähän vertaa! Tällä hetkellä oon ponista todella tyytyväinen, kun ajattelen että se oli sen 12 vuotta tuntiponina ja siitä siirtyi mulle - en ihan oikeasti vaihtaisi mihinkään, vaikka se onkin vähän omalaatuinen ja hiekkaa saan maistella.. :)