Kotona!

Poni on jälleen kotona, enkä vieläkään keksi mitään hellyyttävämpää kuin sen, kun poni ja mun äidin hevonen taas kohtaa ❤️ Kuvia ei tällä kertaa siitä ole, valitettavasti. Matka Harjusta kotiin onnistui ponin osalta oikein loistavasti, ei mitään ruhjeita ja koko matka meni rauhallisissa merkeissä. Kotiin päästyä ponia oli lievästi sanoen vaikea pidellä loimen vaihdossa, mutta onnistuttiin siinäkin sitten lopulta ja saatiin poni ulos tuttuun laumaan. Arvojärjestyshän meidän laumassa menee niin, että Mopo on pomo, sitten tulee mun pikku poni ja siitä vielä Nella. Ihan loogisesti siis..

Harjussa ehdittiin vielä vähän hypätä ennen ponin lähtöä, kun olin tosiaan ponin lähtöön asti Harjussa, ja takaisin päin olisi huomenna lähtö. Yhden yön takia kotipuolessa, tuntuu ehkä maailman tyhmimmältä mutta ainakin saa vähän rentoutua. Takaisin hyppäämiseen nyt kuitenkin. Poni toimi oikeastaan tosi hyvin, alkuun liikku eteen todella hyvin ja muutenkin kulki, minkä jälkeen raahasin Reetan kanssa esteet kentälle. Poni oli tässä vaiheessa kypsä siihen, että lähdetään kentältä mutta mennään takasin, mutta päästiin jokaisella kerralla kuitenkin kentälle asti. Hyppäsin takasin selkään ja otin pari ravipuomia ja siitä sitten ristikoita hyppäämään. 

Alkuun mentiin tosiaan ristikkoa ihan vaan ympyrällä vasempaan kierrokseen. Poni veti vähän oikealle aina heti esteen jälkeen ja jopa esteen päällä, joten mulla levis käsi ja yritin johtaa sillä, mutta valitettavasti eniten jäin vaan pitämään hypyssä kiinni. Ponilla on aina ollut tapan hypätä oikeasti pitkällä kaulalla, ja yksi mun ongelmista onkin juuri se hypyssä myötääminen. Huomaa, miksi mä olen tosiaan kouluratsastaja. Valitettavasti kuitenkin poni on ehkä vähän estepainoitteinen lähtökohtaisesti, joten sen olisi kiva päästä enemmänkin hyppäämään kun mä vaan olisin siellä selässä asiallisesti. No, totuttelua tämä vaatii ja onneksi nää on enemmänkin ponin vanhojen päivien piristyksiä, eikä mitään korkeushyppyennätyksiä! Poni meni kuitenkin oikein nätisti ja siirryttiinkin ristikolta tuolle takana näkyvälle sinivalkoiselle pystylle. 

Tuolta esteeltä ei kuvia saatu, mutta hypyt itsessään meni lähtökohtaisesti paremmin kuin ristikon kanssa. Itse olin vähän paremmin mukana kun sain askeleet laskettua jotenkin selkeämmin suoralla linjalla. Pysty oli siis kokorataleikkaalla (ainakin lähes) ja tulin sitä vain vasemmasta kierroksesta niin, että ponin olisi pitänyt vaihtaa päällä laukka - kuitenkin mun sähläyksien kautta laukka ei oikein suostunut vaihtumaan.. Tämän pystyn hyppäsin vissiin kaksi kertaa, josta siirryin hyppäämään toisen pystyn vielä pari kertaa, ennen kuin hypättiin nämä kolme estettä pienenä ratana. Pystyn hyppäämisessä ei mitään suurempia ongelmia ollutkaan. 

Rataa tultiin niin, että ensin tulin vasemmassa kierroksessa ympyrällä ristikon, josta jatkoin edelleen vasempaan kierrokseen ja siitä tulin kokorataleikkaalla olevan pystyn. Tästä jatkoin oikealle ja tulin vielä viimeisen pystyn ja toisella kerralla jatkoin tästä vielä ristikolle oikeassa kierroksessa. Ensimmäisen kerran kun tultiin ratana niin itse sähelsin selässä ja meille tuli ponin kanssa kiire, niin hypyt ei oikein onnistuneet. Poni teki helposti ylimääräisen askeleen vielä esteen eteen ja jäin itse vetämään suusta, eikä mun katse ollut yhtään missä piti, vaan siinä esteessä, minkä päällä liihoteltiin. Toisella kerralla Reeta nosti viimeisen pystyn 80cm korkeuteen ja pakko myöntää, että vaikkei tämä olekaan päätähuimaava korkeus, niin mun sydän kyllä kävi kurkussa juuri ennen tuon esteen hyppäämistä. Kokonaisuutena toinen rata menikin paljon paremmin ja itse hengitin selässä ja ajattelin eteenpäin, niin johan toimi!

Kamala kun tää näyttää pieneltä, mutta mittojen mukaan 80 se tosissaan oli!

Seuraavien viikkojen aikana ei varmaan tule mulla postailtua kauhean usein ponin ollessa kotona, tai mikäli postauksia tulee niin luultavasti poni ei ole päätähtenä. Saattaa olla että huomenna tulee Unskista jotain, mutta sen näkee vielä!