Mielipidepostasu - kilpaileminen.

Lähtökohtaisesti tää on mulle vähän hankala aihe (mistä aloittaa, mistä jatkaa..), mutta yritetään! Tosiaan postauksessa mun mielipide kilpailemisesta ja siitä, milloin se menee mun silmissä yli. Tästä on turha ottaa kenenkään hernettä nenään, jokaisella on omat mielipiteet ja kirjoituksen ei ole tosiaan tarkoitus ketään loukata! Teksti voi olla hyvin tökkivää, sillä se on melko nopeasti väsätty, koittakaa kestää! Muistakaa myös että yleistän kaikkia mielipiteitäni, poikkeuksia löytyy!

Itsehän olen kisannut jonkun verran, koulua enemmän ja esteitä vähemmän. Esteradoilta mulla on kokemusta oikeastaan hyvin, hyvin vähän, lähinnä leirikisat ja parit hassut pikkuluokat ponin kanssa menty, kun taas koulukisoissa olin ensimmäisen kerran varmaankin n. 10-vuotiaana ja muutamalla hevosella olenkin päässyt kisaamaan. 

Itse olen tosiaan sitä mieltä, että kisaamisen pitäisi olla enemmänkin hauska sivuakti, eikä se pääasia koko harrastuksessa - jos mielessä on vain kisaaminen, yleensä hevonen on lähinnä urheiluväline, eikä kaveri, jonka kanssa pidetään hauskaa ja ollaan ihan vain mukavuuden ja intohimon vuoksi. Toki myös intohimoa on monenlaista, ja yksi niistä onkin juuri tuo voittamisen, muille näyttämisen halu. Mutta itselläni mielessä on kuitenkin aina välillä kysymys: miksi tunkea johonkin itselle niin mukavaan ja nimenomaan rentouttavaan harrastukseen jotain sellaista, joka luo sekä hevoselle, että ratsastajalle/omistajalle stressiä? Toki vähissä määrin itsekin kisanneena se on välillä ihan hauskaa, mutta itselläni pääpointti onkin se, ettei kisata joka viikonloppu - harrastus harrastuksena, kisapää pidetään maltillisesti hallinnassa. Ja puolustaakseni kisaajia, onhan niitäkin hevosia ja ratsastajia, jotka kisaamisesta nauttivat, eli tämäkään ei niin mustavalkoinen asia ole. Kuitenkin sen verran mitä olen itse kisoissa käynyt katselemassa/kuvaamassa/kisaamassa, on useat mukana vain voitonhalusta ja siitä, että he haluavat olla muita parempia.

Tästäkin pompahti uusi ajatus esiin; ''liian helppojen'' luokkien kisaaminen. Olen yksi niistä ihmisistä, joka junnaa samalla tasolla, enkä jatkuvasti kehity ja siirry eteenpäin kisatessani, vaikka muuten vähitellen ratsastus hioutuu paremmaksi. Kuitenkin inhoan sitä, kun ihmiset vaikkapa verryttelevät hevosensa heB-luokassa heA-luokkaan. Miksei voisi verrytellä hevosta nimenomaan siihen tarkoitetulla alueella ja tavalla, miksi pitää tulla itselle niin helppoon luokkaan, että voitto on varmaa? Ei, en ole sitä mieltä että ratsukon pitäisi siirtyä vaikeampaan luokkaan heti, kun helpommasta on hyväksytty tulos, mutta entä siinä vaiheessa kun lähes jokaisista kisoista tulee voitto ja tulos on reilusti päälle 65% jatkuvasti? Eikö silloin olisi jo aika antaa tilaa muille - ei välttämättä edes pienemmille, vaan yleisesti ottaen antaa jollekin muulle ratsukolle mahdollisuus? Sama on hyvin helposti estekisoissa. Kyllä, siellä ymmärrän kahden luokan ratsastamisen, vaikka siinä vaiheessa kun siirtyy vähitellen korkeampaan luokkaan. Joskus kuitenkin näkee tapauksia, jolloin ratsukko, joka on vaikka kisannut 110cm luokkia aluetasolla hyvillä sijoituksilla, yhtäkkiä ilman syytä onkin seuratasolla kisaamassa 70-80cm. Mikä järki? Sitähän minäkin.

Lisäksi omassa päässä pyörii aktiivisen kisaamisen rinnalla ajatus, mitä jos hevonen menee rikki? Tämä koskee ehkä helpommin este-/kenttäkisoja, missä hevosen jalat on lähtökohtaisesti kovemmassa rasituksessa. Tietenkin keskimäärin hevoset hoidetaan hyvin kisojen jälkeen, jalat kylmätään aktiivisesti ja muutenkin niistä pidetään huolta - kuitenkin tiedän turhan monia tapauksia, joissa hevoset ovat menneet rasituksesta niin pahasti rikki, että ne joutaa kuoppaan. En tarkoita nyt sitä, että olisi välttämättä ihmisen vika, kun hevosen jalka menee, mutta joissain tilanteissa näin valitettavasti on - itse olen seurannut sivusta, kun vähän rikkinäisellä hevosella pistetään menemään korkeita luokkia, BOOM, se on rikki. Ja sitten sitä ihmetellään seuraavat viisi vuotta, että miten juuri kyseinen hevonen meni rikki. 

Ja ne kulut, mitkä tulee kisatessa.. Ensin maksat lähtömaksun, joka on siinä 10-100e, riippuen paikasta, luokasta ja siitä, millä tasolla (seura-, alue-...) kisaat. Tähän tulee lisäksi kisavarusteet, mahdollinen kopin vuokraus (vaihtoehtoisesti osto), bensat, siis kaikki ylimääräiset kulut, mitkä kisaamisesta aiheutuu. Loppujen lopuksi summa voi olla hyvinkin järkyttävä. Näin suoraan sanoen, kenellä on varaa vain kisata joka viikonloppu? Onhan myös mahdollista, että kisoissa on rahapalkintoja, mutta yleensähän nämä summat eivät kuitenkaan kata koko kisojen kuluja - ja aina ei voi kuitenkaan pelata sen varassa, että voittaa. Usein kisaratsastajilla tulee myös ylimääräisiä kuluja siitä, kun jokaisten kisojen jälkeen pitää ostaa uudet housut. Siis, mitä? Ja edelliset heitetään pois, eikä edes myydä vaikka kirpparilla, vaikka ne olisivat kuinka hyvässä kunnossa. Sama hevosten suitsissa ja suojissa, huovissa yms ''pikkatavarassa''. Kaiken on pakko olla sävy sävyyn ja samassa sävyssä ei voi kisata kahta kertaa peräkkäin. Siis no way.

Ja vielä viimeiseksi, se paskan puhumisen määrä. Jollain ei vaikka onnistu täsmällisesti rata, niin hirveä paskamyrsky alkaa. Seriously, kellään ei voi aina mennä täydellisesti. Tässä näkee taas (mun silmät ainakin) sen kisaajien tiukkapipoisuuden. Koskaan ei voida höllätä, aina on pakko treenata, ikinä ei voida hyväksyä virheitä.. Loppujen lopuksi meistä kukaan ei ole täydellinen, kaikilla sattuu virheitä ja aina ei vaan voi onnistua. Eikä se hevonenkaan jaksa loputtomiin vääntää sitä samaa, joskus pitäisi ehkä vähän hellittää sitä pipoa siellä päässä ja pitää rento, mukava päivä pienen ponin/hevosen kanssa. En tarkoita, että kukaan ei saa ikinä kisata, mutta olisi ehkä ihan jees, jos kaikki muistaisivat ettei kuitenkaan kisaaminen ole se, miksi tätä harrastusta harrastetaan (toivottavasti), vaan se, että rakastetaan sitä mitä tehdään, etenkin niitä hevosia. Hevosten ehdoilla..