You got something I need!

Vihdoin blogiin myös pientä kuulumispostausta! Pääasiassa kuvat saavat suurimman osan kertoa, tarinoin sitten sen verran minkä jaksan. Aamusta käytiin mun äidin kanssa liikauttamassa sen hevonen Masondo, tutummin Mopo tai Moppe, jos ei aikaisemmin ole tullut puheeksi niin kyseessä siis 24v pv-ruuna. Nippelitietoa sen verran, että Mopo on siis suhteellisen kuuma ratsastaa (ainakin siinä vaiheessa kun ratsastaja jotain alkaa vaatia ja hevonen on vähän jo työskennellyt), herkkä ja kevyt kädelle ja pohkeelle ja liikkeet ovat isot. 

Aluksi vähän vaan verkkailtiin, muutama avo molempiin suuntiin ja pysähdyksiä ynnä muuta taivuttelua, kahdeksikolle meinattiin vähän jumittaa mutta päästiin sitten siitäkin pois. Ravissa mentiin jonkin aikaa ja siinäkin lähinnä kahdeksikkoa, kun hetkittäin tuo suora ura saa hevosen korvien välin vähän kuumaksi. Samassa sitten tehtiin verkkalaukat ja tämän jälkeen hetki käveltiin, niin hevonen ratsastajakin sai vähän hengittää.

Hengittelyjen jälkeen lähdettiin sitten työstämään vähän enemmän. Alkuun lähdettiin tekemään vähän raviväistöjä ja samalla mä harjottelin tuossa satulassa istumista - tai no eihän satulassa mitään, vaan tän hevosen harjotusravi. Mutta ei siinä, onnistuttiin loppujen lopuksi ihan kivasti ja hevonen jopa väisti, ja mä istuin. Vaikka useemmalla hevosella oon mennyt niin että oon valittanut harjotusravista, kyllä sitä aina muistaa että tää on yks vaikeimmista.. Iso hevonen, iso liike. 

Raviväistöjen jälkeen lähdettiin sitten työstämään vähän laukkaa. Verkka oli onneksi toiminut suhteellisen hyvin, niin pyöreyttä ei tarvinnut kauaa hankkia vaan alettiin sitten tekemään vaihtoja, mistä tämä herra taas innostui. Alkuun olin itse liian kiireinen, annoin avut tosi nopeasti ja eihän näin iso hevonen mahdu niiden liikkeidensä kanssa siihen mukaan, eikä se voi kesken askeleen olla yhtäkkiä toisessa laukassa, joten alku meillä vähän meni penkin alle tuosta syystä. Vähitellen maltoin itse ja vaihdot alkoi sujua paremmin, mutta siinä vaiheessa aropupu kuumeni ja vaihdot alkoi olla isompaa luokkaa. No, muutaman hyvän vaihdon saatua oli enää pehmeän hevosen hakeminen ja loppuverryttely.

Tästä jatkettiinkin suoraan Unelman luo (lue lisää tästä!). Tarkoituksena oli tehdä lähinnä "läpiratsastus", siis käydä hevosen selässä ja tsekata että se on ok kaikille avuille ja laukat nousee molempiin suuntiin. Vähitellen parempaan suuntaan me koko ajan mennään, hitaasti mutta varmasti! Ja aina siitä tulee yhtä hyvä mieli, kun huomaa taas miten se kehittyy aina vaan. 

Unskin kanssa lähdettiin siis ihan normaalilla systeemillä, alkuverkat, muutama lisäys ja siitä sitten alettiin työstämään ravia enemmän. Tehtiin kahdeksikkoa, johon välillä suunnan vaihdokseen myös voltit, mutta ideana oli siis väistättää n. puolen ympyrän ajan takaosaa ulospäin. Ensin Unskilta vaati hetken ajattelua, että miten tää nyt tehdään mutta loppujen lopuksi onnistui jopa oikein kivasti!

Tätä kun oltiin jonkun aikaa tehty, oli välikävelyn aika. Kun on se ratsastus niin rankkaa. No ei, kyllä se vaan on sekä oman että hevosen jaksamisen kannalta ainakin meillä ihan hyvä välillä hellittää ja kerätä taas voimia seuraavaan koitokseen! Jatkettiin Unskin kanssa melko nopeasti ja tehtiin siis muutama nosto. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, joka on Unskille muuten ehkä jopa vaikeampi, mutta laukat nousee sinne helpommin. Laukka pyöri tänään oikeastaan varsinkin vasemmalle aika kivasti ja vain alku oli sähellystä. Tässä vaiheessa taas muistutan, että laukkojahan sillä ollaan treenattu vasta muutamaan otteeseen, eivätkä ne sille ole mitenkään rutiineja.

Oikealle Unski yritti aluksi vähän luistaa tästä tehtävästä, joten kaksi kertaa meillä nousi vasen laukka. Virheestä viisaampana tein jatkossa voltin, jolta tämän laukan nostin ja näin kaikki onnistuikin paremmin. Laukka pyöri muutenkin tähän kierrokseen ehkä aavistuksen huonommin kuin yleensä, mutta kuitenkin hieman vasenta paremmin. Kyllä me vielä tästä!

Jos astetta erikoisempi nosto!

Laukkojen jälkeen tehtiin vaan loppuravit ja lopeteltiin Unskin kanssa. Kyllä mä olen suoraan sanoen hitokseen kiitollinen siitä, että mä saan tätäkin vuonista ratsastaa. Vaikka sekin itse vasta opettelee, oon itse oppinut sen kanssa todella paljon. She got something I need.

Mitä piditte tällä kertaa vähän yksityiskohtaisemmasta postauksesta? Jaksoiko lukea? Heittäkää toki kommenttia alas!