Ei riemulla rajaa..

..kun on päästään vajaa! Vanhaa, mutta niin totta. Tänään sain vihdoinkin jonkun kuvaamaan pientä ponia maneesiin, niin tähänkin postaukseen  saadaan uutta matskua! Ja kuvissa tosiaan ponilla on pelhamit suussa, normaalisti toki mennään ihan meidän kolmipalalla, mutta poni on nyt ollut ''hiukan'' reippaammalla päällä varsinkin matkalla maneesiin/pois, niin ihan turvallisuuskysymys tässäkin asiassa. Ja ai että mä olen ylpeä mun kiltistä, pienestä ponista, miten nätisti se tänään taas oli ja sai mut nauramaan kippurassa ❤️ 

Poni oli tänään alusta asti ehkä jopa hiukan hidas, mutta kuitenkin suhteellisen herkkä ja tuli nopeille avuille tosi nopeasti ja helposti. Päivä oli oikeastaan hyvin onnistunut meidän puolesta, vaikkakin aika kevyt päivä vielä mentiin. Poni oli tyytyväinen ja mäkin olin tyytyväinen, se liikkui hyvin, mitä muuta tässä voisikaan toivoa? Oon vaan niin ylpeä taas siitä, miten se osaa aina yllättää positiivisesti. Jaksoin kyllä alussa valittaa, kun ei pieni poni liikkunut kunnolla eteen, mutta näin jälkeenpäin mietittynä me päästiin tänään tosi hyvin liikenteeseen ja meillä oli molemmilla todella hauskaa, mikä taitaa kyllä kuvistakin näkyä :D

Koulussa ei oo nyt tapahtunut mitään erikoista, esseitä äikässä ja kielissä, pelkkää teoriaa ammatillisena päivänä...Huhhuh. Joskus se pistää vähän pään kiehumaan, kun ammatillisenakin päivänä on pelkkää teoriaa, mutta mulla on sentään poni täällä ja pääsen ratsastamaan aina kun haluan, mutta mulle ei vaan sovi se että istun 5 kertaa viikossa koulun penkillä 8 tuntia. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan!

❤️ ❤️ ❤️