Without the bad days...

...we could never appreciate the good ones. Nyt on takana kaksi niin äärimmäistä päivää, ettei tosikaan. Eilen poni toimi todella hyvin, sain siltä varmaan pyörivimmän laukan ja ravin, minkä oon ikinä saanut. Ja jopa istuin sillä harjoitusravissa, mitä en oikeasti ole tehnyt pitkään, pitkään aikaan kunnolla. Ja kyllä sen tänään sitten lihaksista huomasikin.. Tänään meillä oli estetunti ammatillisissa, Terolla pääsin taas menemään. Tämä oli tosiaan toinen kerta, kun Terpalla menin ja tänään se toimi ihan superhienosti! Ratsastaja toki olisi voinut olla selässä (varsinkin hypyissä..) paremmin, mutta poika oli hieno ja hyvin avuilla.

Ja sitten poniin.. Pitäisi kai oppia, että kahta oikeasti hyvää päivää ei vain peräkkäin onnistu saamaan :D Luultavasti olisi ollut paljon parempi vaihtoehto tänään vaikka mennä maastossa, koska ei maneesissa ratsastamisesta taas tullut mitään. Poni oli kunnon tahmatassu ja mun kädet ei pysyneet hetkeäkään paikallaan. Jos sitä joskus vielä oppisi ratsastamaan.. Poni kulki kuitenkin ihan nätisti, koko ajan oikein päin ja kyllä se hetkittäin meni eteenkin, ainakin ravissa. Kyllä mua vähän hävetti, kun tämä oli eka kerta kun meidän opettajakin sitä näki vähän enemmän.. Onhan se vanha, mutta olisi pystynyt parempaan, jos mä olisin saanut itseni kuntoon siellä selässä.

Laatu on kuvissa kyllä 10++++, sain niitä ihan vähän muokattua, että edes jotain näkyy. Valaistus ei mikään paras ollut kun nuo valotkaan ei kunnolla lämmenneet näissä pakkasissa. Tuossa kuitenkin muutama kuva, (c) Reeta. Ehkä me tästä vielä taas vähän noustaan, vaikka takapakkia taas tänään tulikin. Loppuun vielä pari kuvaa eilisen kuvailuista!